Aloitin reilu vuosi sitten tekemään erityispedan perusopintoja verkko-opintoina. Opinto-oikeutta on tämän vuoden loppuun ja homma on lähes hallussa lukuunottamatta... niin. Yhdestä opintokokonaisuudesta olisi kirjallisuusesseet tekemättä. Ne ovat venyneet jo keväästä asti. Tyypillistä minua. On helpompi, kun jättää asiat pikkasen kesken eikä ihan saa valmiiksi. Olen eilisen ja tämän päivän pyöritellyt noita esseekirjoja käsissäni, hetken lukenut ja tuskastuneena laittanut ne taas syrjään. On tämäkin edistystä; se, että kirjat ovat taas esillä. Pitkään ne lojuivat eri puolilla taloa hyvissä jemmoissa. Kyllä tämä tästä. Onneksi on olemassa viimeinen takaraja. Jos sitä ei olisi, niin hukka perisi.
Ehkä tämä kesällä ottamani valokuva kuvaa jollakin tavoin tämän hetkistä olotilaani ja aivotoimintaani: monenlaista ja paljon, järjestystäkin löytyy (kun tarkkaan katsoo) ja valoa näkyy tunnelin päässä.
Kommentit
Lähetä kommentti